Suuripuu

Ahdinkoa ja ahdistelua

Etevä seuraa Saarnan saarnaamaa saarnaa ja kyselee muiden peikkojen tuntoja saarnan päätteeksi. Harha ja Pallero lähtevät keräämään päivittäisiä lahjoja Vuoren vanhimmalle, ja Etevä lähtee mukaan aikeenaan kyseenalaistaa Saarnan opetuksia. Palattuaan Sinilähteelle Etevä keskeyttää lahjarituaalin ja haastaa Saarnan, mutta tämä kääntää muut peikot Etevää vastaan. Etevä poistuu kylästä karkoitettuna, häntä koipien välissä.

Vilkka pakenee Paalukarista auringon noustessa, ja juoksee pitkin kyläpolkua aavalle heinikolle. Hetken helpotuksen jälkeen muistuu Siaran avun jälkeinen arvon osoitus, ja äidin sanat: “ei saa luovuttaa”. Vilkka jatkaa matkaa suuntaan, jossa uskoo Karjapolun olevan. Matkallaan Vilkka näkee savukiehkuran nousevan etelästä jonkin matkan päässä: hän päättää poiketa reitiltä löytääkseen savun päästä nuotion ja kenties suojaa muilta matkalaisilta. Käy ilmi, että siellä on härkäläisiä! Härkäläiset ovat kokoontuneet nuotion ääreen pörvinsä kera. Vilkka liittyy seuraan ja tekee tuttavuutta, mikä onnistuukin omenien voimalla. Kuitenkin huonosti vietetty yö koleassa ilmassa vaatii veronsa: Vilkka sairastuu. Juuri kun härkäläiset ovat jatkamassa matkaa, Vilkka (härkäläisen tekemän härkäveistoksen saatuaan) päättää lähteä sittenkin näiden matkaan, ainakin toistaiseksi. Aarnihärät ovat erittäin pehmoisia ja lämpöisiä.

Kirja-Miljan-kehossa lumosi haltiat ja johdatti heidät ylempään kerrokseen. Siellä haltiahallitsijatar eristi hänet ja Miljan verhon taakse. Kirja paljasti hallitsevansa haltiaa telepaattisesti, ja pyrki urkkimaan tämän salaisuuksia. Milja, muuten avuttomana kehonsa vankina, yritti ottaa ahdistavasta tilanteesta kaiken irti ja saada itsekin vilkaistua haltioiden salaisuuksia, mutta pökertyi hukkuessaan tiedonpaljouteen. Milja heräsi oman kehonsa hallitsijana kukkapediltä, ilkosillaan, kun haltia ulisi kimaltavia muistijälkiä sarveiseen seinään.

Etevä lähtee kylästä ja kohtaa vielä Harhan ennen lähtöään. Etevä kulkee pitkin vuoristopolkuja ruuhineen kaikkineen. Taivas synkkenee vähitellen ja alkaa salamoida sinisiä salamoita. Etevä miettii Saarnan uhkauksia ja hakeutuu suojaan kallionkoloon, ruuhi kattonaan. Seuraavana aamuna päivän kirkastuttua Etevä etenee Kuurakolon peikkokylään saakka. Kuurakolon vanhin, Tiira, ja energinen Viima ottavat Etevän vastaan, syöttävät ja jututtavat. Kuurakolossa ei ole kuultu Vuoren vanhimmasta saatikka saarnan käsitteestä. Myöskään Kulkua, Kummaa ja Veisua ei ole näkynyt näillä main. Etevä päättää jatkaa matkaa aamulla.

Vilkka kulkee härkäläisten kanssa kuumeisena ja tokkuraisena, muistaen vain osia matkasta. Aarnihärän maidon avulla toipuu, ja herää eräänä yönä parempivointisena. VIlkka pitää seuraa yöllä eräälle vartioivalle härkäläiselle, ja näkee kaukana valoa: onko se kaupunki? Toritörmä!!! Vilkka päättää matkata sinne, kun on toipunut vielä hieman enemmän härkäläisten kanssa. Vilkka saa idean osoittaa kiitollisuutensa oma tekemällä puuveistoksella (hevonen). Härkäläiset ovat kuitenkin lähteneet jo kauas seuraavana aamuna, kun Vilkka herää. He ovat kuitenkin ottaneet Vilkan lahjan mukaansa, vaikkei se ollut vielä valmis. Vilkka lähtee matkaan kohti kaupunkia. Kaupungin laidalla on eläinten laitumia ja aitauksia, mikä hieman ihmetyttää Vilkkaa – Toritörmässä piti olla slummeja. Vilkka löytää tiensä vartiomiehen suosioon, joka vuohista puhumalla saa tämän kanssaan vartiotorniin ja lähentelee Vilkkaa tämän etsiessä vuohta heinäkasasta. Apuun tulee palveluspoika, joka heittää vartiomiestä saappaalla, mikä vapauttaa Vilkan potkaisemaan vartiomiestä ja pakenemaan paalumuurin sisälle kaupunkiin. Kaupunki haisee eikä ole niin loistokas kuin Vilkan mielikuvissa, mutta Vilkka silti löytää yösijan Uhkeasta Uuhesta (ylihintaan). Leipää ostaessa Vilkka viimein saa tietää, että kaupungin nimi on itseasiassa Isolaidun, ja hän on nyt paljon kauempana Toritörmästä kuin Paalukarilla ollessaan. Vilkka kuitenkin päättää selvitä Toritörmään asti ja löytää töitä saadakseen lisää rahaa matkaan törsättyään viimein kaiken rahansa Isolaitumella.

Milja tunsi Kirjan läsnäolon ylemmissä kerroksissa. Aikansa odotettuaan hän yritti livahtaa ulos lehväisestä kehdostaan hakeakseen jotain millä peittää häpeänsä. Sen sijaan hän onnistui vain kumoamaan kehdon kaikella sillä sulokkuudella mitä itseltään odotti. Tyrmistyksen ja paheksunnan sijasta haltia tarjosikin eksoottista hedelmää, sekä lehväverhoa peitteeksi. Tämän jälkeen haltia johdatti Miljan Kirjan luo, joka lepäsi tämän vaatteiden päällä eikä halunnut tulla siirretyksi. Kirja sanoi viihtyvänsä haltioiden parissa, ja kysyi Miljalta antaako tämä häveliäisyyden tai itsekunnioituksen estää mystisiä oppeja. Vastaukseksi Milja antoi lehväviittansa langeta päältään, nyyhkytyksen saattelemana.

Comments

MuadMouse MuadMouse

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.