Suuripuu

Pinteitä ja paljastuksia

Milja seuraa laivan perästä kuinka Farana-aa katoaa horisonttiin, ja joutuu pian ajetuksi ruumaan pois kapteenin silmistä. Miljan päiväkirjan päivittäminen keskeytyy hälytyskelloon. Kannelle kurkistaessaan hän näki kuinka naavapartaista vanhaa miestä hilattiin merestä. Tämä kertoi miehistölle olleensa matkustaja laivassa joka joutui merihirviön hävittämäksi. Milja ajettiin takaisin kannen alle ennen kuin sai tietää enempää. Myöhemmin Joonatan ja Liina toivat evästä ja riippumaton, ja kertoivat uutisia. Ukko oli professori, ja majoitettu heidän viereiseensä hyttiin. Uutisten lomassa Joonatan imarteli Miljan ulkonäköä, mikä johti keskustelun vaivaantuneeseen päättymiseen. Keksittyään miten pääsee riippumattoon, Miljan yö sujui lokoisasti aamuhämärään asti. Vesipisara kannen läpi tippasevasta pesuvedestä herätti hänet ja hän päätti jaloitella ennen kuin kansi täyttyy väestä. Retkellään hän kuuli kosteaa köhinää professorin hytistä, ja päätti tutkia asiaa. Professori Arvindus Khermettiläinen osoittautui eteeris-substantiivisen koulukunnan velhoksi Sinisen Liekin Arvostetusta Akatemiasta. Hän oli paennut merihirviötä muuttamalla itsensä vedeksi, ja nyt sivuvaikutuksena oli muuttumassa pysyvästi takaisin merivedeksi. Akateemisen hölinän päätteeksi Milja lämmitti professorin märkää nuttua magialla, ja aloitti sitten parannusloitsun. Loitsun viime metreillä kapteeni pamahti paikalle ja raijasi kummatkin velhot kovakouraisesti ruumaan kuulusteltavaksi ja lopulta Miljan suukapuloitavaksi. Professori liukeni edelleen.

Vuoren vanhin seisoa jököttää monen peikon korkuisena ja ihmettelee hereilläoloaan. Etevä ja kumppanit kysyvät, mitä tämä haluaisi tehdä uudella vapaudellaan, ja kutsuvat tämän tervetulleeksi Sinilähteen peikkokyläänsä. Vuoren vanhin toteaa, että olisi mukavaa nähdä maailmaa Vaskivuoren kraaterin ulkopuolella, nostaa peikot harteilleen ja lähtee lampsimaan vuorenrinnettä alas rynnäkkövauhtia. Vuorten välisessä laaksossa majailee resuinen joukko itäläisiä, jotka ovat paenneet kotiseutujensa ruttoa. Vuoren vanhimman nähdessään itäläiset kavahtavat karkuun, ja Etevä laskeutuu ratsailta rauhoitellakseen heitä. Päällikkö Teura vaikuttaa jo olevan valmis luottamaan Vuoren vanhimpaan, mutta pahaksi onneksi nuori ja yli-innokas Raapa-poika ampuu puolivahingossa jousipyssyllään nuolen Vuoren vanhimman komeaan klyyvariin. Tästäkös Vuoren vanhin vihastuu, ja muuntautuu suureksi kivipalloksi, joka lähtee vyörymään läpi itäläisten leirin, kylväen materiaalista tuhoa jäljessään. Kumma ja Veisu pääsevät selästä pois ennen muutosta, mutta Kulku jää kivipallon alle yrittäessään tasapainoilla sen päällä. Kyläläisten leirin lanattuaan kivipallo vierii pois ylämäkeen ja katoaa. Etevä ja muut hoivaavat Kulkua, jonka jalka vaikuttaa olevan pipi. Pienen puhuttelun jälkeen peikot lupaavat, että jos itäläiset tulevat heidän mukaansa Sinilähteelle, voivat nämä saada siellä uusia varusteita menetettyjen tilalle. Koko joukko kerää leirin rippeet, kyhää paarit Kululle ja suuntaa Sinilähdettä kohti.

Hieman kiusallisen yhteismatkan ja Kukka-Maaria aiheisen painajaisunen jälkeen Vilkka kumppaneineen pääsee viimein Toritörmän muurilla oleville porteille. Keskipäivän aikaan portilla kuhisee jo matkalaisia ja hienompaa väkeä, ja näky kaupungin sisälle huikaisee Vilkan koristeellisilla rakennuksillaan, Kauppakillan tornissa olevalla kauppiaiden jumalan Azinuksen symbolillaan (aasinpäinen ja lokinsiipinen hahmo vaaka ja malja käsissään). Kuitenkin Isador johdattaa joukon yhden tuttavansa luokse slummeja päin. Tuttavaksi osoittautuu tukeva nainen nimeltään Portia, joka ensi töikseen läpsäisee Isadoria Haurean Hanhen ovella ja kysyy kähvelletyn instrumenttinsa perään. Pätkän avulla porukka pääsee kuitenkin sisään ja varaamaan majapaikkaa. Muun trupeen sopiessa yksityiskohtia ja alkaessa ilakoida Vilkka kääntyy Zahran puoleen ja tunnustaa haluavansa erota joukosta ja lähteä omille teilleen. Zahra lupautuu auttamaan Kultakielten kanssa asian hoitamisessa ja he sopivat puhuvansa vielä tämän yön jälkeen, ja kumpikin katselee hetken trupeen barbaarisia edesottamuksia ennen yöpuulle menoa. Yöllä Zahra saapuu Vilkan huoneeseen ja kertoo, että suunnitelmissa olisi nyt harkinnan jälkeen kummallakin häipyä vähin äänin yön selkään, ja sanoo “kaikkien tarvittavien asioiden olleen jo sanottu ja tehty”. He laittautuvat matkaan ja suuntaavaat kohti parempaa kaupunginosaa, jossa he kolkuttavat Liitävä Lokki -nimisen viihtyisän majoituspaikan oveen. Zahran pikkuserkku ja tyylikäs majapaikan pitäjä Aumer avaa oven, ja kutsuu heidät sisään teelle. Käy ilmi, että Zahran olisi pitänyt olla koko ajan Taivasloimen luostarissa, ja he teeskentelevät olevansa kumpikin lomalla sieltä. He saavat huoneen yöksi, ja paljastuu että Zahra otti “lopputiliksi” pussiinsa trupeen kalliit helistyskorut (menettiväthän he jo suurimman aarteensa). Zahra jakaa myös tarinansa siitä, miksi joutui poistumaan luostarista ja lähti matkustavaksi esiintyjäksi (tämän version mukaan: sai tärkeän henkilön kiinni rahan kavaltamisesta, sai potkut luostarista kun käräytti ja muutenkin tunkkainen ilmapiii). Zahra imartelee Vilkkaa ymmärtäväiseksi ja samassa veneessä olevaksi, ja Vilkka intoutuu täysin voimin mukaan. Sielunsiskoja! Ystäviä! Hali!

Liina vapautti velhot siteistään. Arvindus tunnisti Miljan kirjan Rubinaden kirjaksi, ja sen avulla Milja sai loitsittua merisairauden pois Arvinduksesta. Mlja kysyi häneltä Siniviitasta, ja vanhus kerrassaan häkeltyi. Kuultuaan kuinka Thylas ja muut Siimesmaan velhot olivat kivettyneet Siniviitan edessä, Arvindus paljasti Sinisen Liekin Arvostetun Akatemian suuren salaisuuden: Siniviitta oli heidän perustajansa ja suurin velho. Siniviitta oli valjastanut Taikuuden Sinisen liekin satoja vuosia sitten, pettäen täten kollegansa. Akatemian muut perustajajäsenet uhrasivat itsensä pakottaessaan Siniviitan kosmiseen vankilaan, josta hän sittemmin on näköjään onnistunut manifestoitumaan (Universaalin tulen teoriaa vahvistavasti, Milja totesi nohevana).

Etevä ja posse saapuvat maanjäristyksen runtelemalle Sinilähteelle, jossa nälänhätä uhkaa sieniluolien romahduksen myötä. Saarnan painostuksesta kylän väki on tuonut uhrikivipaadelle entistä enemmän uhrilahjoja Vuoren vanhimmalle. Etevän ryhtyessä jakamaan uhrilahjoiksi tarkoitettuja käyttötarpeita itäläisille, keskeyttää Saarna nämä ja yrittää saada kyläläiset kääntymään tätä vastaan (“Katsokaa miten he varastavat ja suututtavat Vuoren vanhimman, he ovat tuoneet armeijan ovellemme, koemme nälkää, kipua ja kärsimystä kun emme ole lepyttäneet Vuoren vanhinta…” ja niin edelleen). Saarnan saarnauksen yltyessä maa alkaa jyristä ja suuri kivipallo vyöryy vauhdilla kohti koolle kerääntynyttä peikkoväkeä, pysähtyen äkisti juuri Etevän selän taakse. Kivipallo ottaa Vuoren vanhimman hahmon, ja tämän voimallisen liittolaisen tukemana Etevä saa vakuutettua muut peikot siitä, etteivät palvonta ja uhrimenot ovat tarpeen. Vuoren vanhin haluaa vain olla peikkojen ystävä! Alakynteen jäävä Saarna näyttää todelliset kasvonsa – siniviittainen hahmo ajaa peikot kauemmaksi maagisella tulipyörteellä, ja lausuu ennen haihtumistaan kirouksen: mikäli Etevä vielä näkisi Sinilähteen sinisen lähteen, muuttuisi sen vesi saastaiseksi, hedelmättömäksi mudaksi. Hiljaisuus laskeutuu. Peikot ovat saaneet kotinsa takaisin, mutta Etevän on lähdettävä. Viimeisinä sanoinaan hän kehottaa muita tottelemaan Saarnaa, olemaan ystävä Vuoren vanhimmalle ja auttamaan naapureitaan itäläisiä. Peikkojen laulaman haikean matkalaulun (“jokainen peikko löytää tiensä”) saattelemana Etevä ottaa ruuhensa ja lähtee jälleen matkaan, yksin.

Vilkka herää Liitävässä Lokissa äänekkääseen rysähdykseen ruokasalin suunnalta. Vilkka laskeutuu uteliaana portaita alas ja kurkistaa saliin: kimpaantunut niittykääpiöleidi sättii apulaista keitot sylissä kalliin silkkimekon päällä, kun Aumer koittaa lepytellä tätä. Leidin nimeksi paljastuu rouva Mirandell (nimi Si’Vash’el) ja tällä olisi tulossa tärkeä kauppatapaaminen erään kanslerin kanssa, mutta kuinka hän nyt voi mennä sinne! Vilkka tarjoutuu auttamaan, ja juuri leidin suhtautuessa tähän alentuvasti Zahra laskeutuu elegantisti saliin. He tarjoutuvat hoitamaan tämän vaatekriisin, ja tämä vaikuttaa leppyvän huiviratkaisusta uutena muotiratkaisuna. Hän kiinnostuu kaksikosta (kysyy Zahran vaatturia), ja kertoo pitävänsä mauste-emporiumia parhaalla kauppapaikalla kaupungissa. Hän jättää hyvästit ja kiiruhtaa tapaamiseen, ja Vilkka ja Zahra jäävät saliin aamiaiselle.
Si’Vash’el Mirandell

Comments

MuadMouse MuadMouse

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.