Suuripuu

Syöksyjä, ensilumia ja vaaleanpunaisia kakkusia

Milja ja Arvindus jäävät kiinni magiaväittelyssään. Kapteeni ja hänen veljensä meripappi Bor’Gla’Rum pistävät tyrmistyksissään velhokaksikon istumaan huolella sidottuna laivan nokkaan. Meripappi totesi että velhot pitää dumpata lähimmälle saarelle. Messuamisensa aikana Kultaisen Näkinkengän pohjaan tömähtelee jotain isoa ja eläväistä. Miehistön porhaltaessa asemiinsa pappi loikkii laivan nokkapuomin päälle kutsumaan tuulta taakseen. Kun tuuli täytti purjeet niin että mastot natisivat, pappi riensi laivan perälle hidastamaan merihirviön etenemistä. Tällä vauhdilla saari – kapoinen oranssikallioinen atolli – siinsi jo pian, ja kiireisen tilanteen huomioiden kapteeni ja pappi päättivät jättää venetoimituksen sikseen ja heittää velhot laidan yli. Ensimmäisenä kuitenkin lensi Kirja, jonka perään Milja loikkasi omaehtoisesti. Arvindus leijaili perässä, Joonatan ja Liina polskahtivat mukaan myös. Kirja vei Miljaa kohti pohjaa, mutta tämä ei hellittänyt otettaan. Sen sijaan hän piirsi taikakuvion pohjahiekkaan ja ohjasi virran toimittamaan ryhmän rannalle. Joonatan ei kuitenkaan selvinnyt ihan pikku kolhuilla vaan loukkasi kallisarvoisen kätösensä.

Etevän jättäessä Sinilähteen taakseen ensilumi leijailee hiljalleen maahan ja peikon pörröiseen tukkaan. Vuoristopurot virtaavat vuolaina ja osittain jäisinä, joten turvallisempaa on ottaa ruuhi pään päälle kantoon ja jatkaa matkaa jalan. Auringon viimeisten säteiden laskiessa läntisten vuorten väliin taivas mustenee lentävästä hahmosta, joka riemuitsee pahaenteisesti: “Nyt! Vihdoin saan kostoni..!” Sydän pamppaillen Etevä yrittää kipittää ruuhensa kanssa niin nopeasti kuin jalat kantavat, mutta kompastuu kivikkoisessa maastossa ja kaatuu, jääden ruuhen alle piiloon. Huraga Julmakynsi syöksyy uhrinsa kimppuun, mutta tulee napanneeksi vain ruuhen eikä peikkoa sen alla. Peloissaan Etevä jähmettyy paikalleen eikä uskalla liikkua ennen kuin monta tuntia myöhemmin, missä vaiheessa matka jatkuu yön läpi kohti Jokihaaran kylää. Kylään Etevä saapuu juuri ennen aamunkoittoa, ja suuntaa Kielon kievariin. Kievarissa ei ole ristin sielua, lukuun ottamatta Puna-Petteriä ja kievarin koiraa, jonka lämpimään kylkeen on uupuneen, säikähtäneen peikon hyvä rentoutua unten maille.

Zahra avustaa Vilkkaa pukeutumisessa toritörmäläiseen tyyliin (tosin vanhempien ihmisten sellaiseen), ja Vilkka ihastuu ikihyviksi vaaleansiniseen kostyymiinsä ja suureen lierihattuunsa. Vilkka on lähdössä viemään Miljan Kerille kirjoittamaa kirjettä Varennen leipomoon. Zahra jää pitämään matalaa profiilia majapaikkaan, kun Vilkka innosta puhkuen lähtee tutustumaan kaupunkiin kirjeenviemismatkallaan. Toritörmä on eläväinen kaupunki, joka kuhisee mitä erilaisempia hahmoja ja lasi-ikkunaisia (!) liikkeitä, joissa tyylikäs nuoriso (joka on pukeutunut muodikkaammin kuin Vilkka) siemailee höyryäviä juomia. Ensilumi tupruaa kaulaliinoja käyttävien toritörmäläisten päälle merituulen mukana. Vilkka ihailee suuria siltoja, jotka yhdistävät aatelisten Pudaslinnan ja kaupungin länsi- ja itäpuolet. Maagisia riimuja näkyy linnan portissa ja muuallakin, sekä metallisia valopylväitä. Vilkka löytää Zahran neuvoilla Varennen leipomoon, jossa lupsakka Ker ottaa Vilkan ystävällisesti vastaan. Ker ohjaa Vilkan leipomon takahuoneeseen, jossa heille tarjoillaan Vilkan aiemmin himoitsemia pinkkejä leivoksia sekä portviiniä. Vilkka ojentaa takahuoneessa kirjeen Kerille, joka lukee sen ja he puhelevat Miljan, Vilkan ja Etevän vaiheista ja kohtaamista vaaroista. Vilkka vakuuttaa äitinsä pitävän huolen Miljasta! ker ehdottaa, että Vilkka kertoo kamarirouvalle Siniviitasta ja velhojen kohtalosta, koska velhojen katoaminen on vaikuttanut myös Toritörmään ja kolmikko voisi saada apua. Vilkka saa Keriltä suunnan Thylasin velhotorniin varoitusten kera, mutta Ker suostuu auttamaan Vilkkaa sinne menemisessä, kun tämä päättäväisesti hattuaan oikoen ilmoittaa pitävänsä lupauksensa velhon tornin tutkimisesta (velhon nimien selville saamiseksi ja tiedon saamiseksi Siniviitasta).

View
Pinteitä ja paljastuksia

Milja seuraa laivan perästä kuinka Farana-aa katoaa horisonttiin, ja joutuu pian ajetuksi ruumaan pois kapteenin silmistä. Miljan päiväkirjan päivittäminen keskeytyy hälytyskelloon. Kannelle kurkistaessaan hän näki kuinka naavapartaista vanhaa miestä hilattiin merestä. Tämä kertoi miehistölle olleensa matkustaja laivassa joka joutui merihirviön hävittämäksi. Milja ajettiin takaisin kannen alle ennen kuin sai tietää enempää. Myöhemmin Joonatan ja Liina toivat evästä ja riippumaton, ja kertoivat uutisia. Ukko oli professori, ja majoitettu heidän viereiseensä hyttiin. Uutisten lomassa Joonatan imarteli Miljan ulkonäköä, mikä johti keskustelun vaivaantuneeseen päättymiseen. Keksittyään miten pääsee riippumattoon, Miljan yö sujui lokoisasti aamuhämärään asti. Vesipisara kannen läpi tippasevasta pesuvedestä herätti hänet ja hän päätti jaloitella ennen kuin kansi täyttyy väestä. Retkellään hän kuuli kosteaa köhinää professorin hytistä, ja päätti tutkia asiaa. Professori Arvindus Khermettiläinen osoittautui eteeris-substantiivisen koulukunnan velhoksi Sinisen Liekin Arvostetusta Akatemiasta. Hän oli paennut merihirviötä muuttamalla itsensä vedeksi, ja nyt sivuvaikutuksena oli muuttumassa pysyvästi takaisin merivedeksi. Akateemisen hölinän päätteeksi Milja lämmitti professorin märkää nuttua magialla, ja aloitti sitten parannusloitsun. Loitsun viime metreillä kapteeni pamahti paikalle ja raijasi kummatkin velhot kovakouraisesti ruumaan kuulusteltavaksi ja lopulta Miljan suukapuloitavaksi. Professori liukeni edelleen.

Vuoren vanhin seisoa jököttää monen peikon korkuisena ja ihmettelee hereilläoloaan. Etevä ja kumppanit kysyvät, mitä tämä haluaisi tehdä uudella vapaudellaan, ja kutsuvat tämän tervetulleeksi Sinilähteen peikkokyläänsä. Vuoren vanhin toteaa, että olisi mukavaa nähdä maailmaa Vaskivuoren kraaterin ulkopuolella, nostaa peikot harteilleen ja lähtee lampsimaan vuorenrinnettä alas rynnäkkövauhtia. Vuorten välisessä laaksossa majailee resuinen joukko itäläisiä, jotka ovat paenneet kotiseutujensa ruttoa. Vuoren vanhimman nähdessään itäläiset kavahtavat karkuun, ja Etevä laskeutuu ratsailta rauhoitellakseen heitä. Päällikkö Teura vaikuttaa jo olevan valmis luottamaan Vuoren vanhimpaan, mutta pahaksi onneksi nuori ja yli-innokas Raapa-poika ampuu puolivahingossa jousipyssyllään nuolen Vuoren vanhimman komeaan klyyvariin. Tästäkös Vuoren vanhin vihastuu, ja muuntautuu suureksi kivipalloksi, joka lähtee vyörymään läpi itäläisten leirin, kylväen materiaalista tuhoa jäljessään. Kumma ja Veisu pääsevät selästä pois ennen muutosta, mutta Kulku jää kivipallon alle yrittäessään tasapainoilla sen päällä. Kyläläisten leirin lanattuaan kivipallo vierii pois ylämäkeen ja katoaa. Etevä ja muut hoivaavat Kulkua, jonka jalka vaikuttaa olevan pipi. Pienen puhuttelun jälkeen peikot lupaavat, että jos itäläiset tulevat heidän mukaansa Sinilähteelle, voivat nämä saada siellä uusia varusteita menetettyjen tilalle. Koko joukko kerää leirin rippeet, kyhää paarit Kululle ja suuntaa Sinilähdettä kohti.

Hieman kiusallisen yhteismatkan ja Kukka-Maaria aiheisen painajaisunen jälkeen Vilkka kumppaneineen pääsee viimein Toritörmän muurilla oleville porteille. Keskipäivän aikaan portilla kuhisee jo matkalaisia ja hienompaa väkeä, ja näky kaupungin sisälle huikaisee Vilkan koristeellisilla rakennuksillaan, Kauppakillan tornissa olevalla kauppiaiden jumalan Azinuksen symbolillaan (aasinpäinen ja lokinsiipinen hahmo vaaka ja malja käsissään). Kuitenkin Isador johdattaa joukon yhden tuttavansa luokse slummeja päin. Tuttavaksi osoittautuu tukeva nainen nimeltään Portia, joka ensi töikseen läpsäisee Isadoria Haurean Hanhen ovella ja kysyy kähvelletyn instrumenttinsa perään. Pätkän avulla porukka pääsee kuitenkin sisään ja varaamaan majapaikkaa. Muun trupeen sopiessa yksityiskohtia ja alkaessa ilakoida Vilkka kääntyy Zahran puoleen ja tunnustaa haluavansa erota joukosta ja lähteä omille teilleen. Zahra lupautuu auttamaan Kultakielten kanssa asian hoitamisessa ja he sopivat puhuvansa vielä tämän yön jälkeen, ja kumpikin katselee hetken trupeen barbaarisia edesottamuksia ennen yöpuulle menoa. Yöllä Zahra saapuu Vilkan huoneeseen ja kertoo, että suunnitelmissa olisi nyt harkinnan jälkeen kummallakin häipyä vähin äänin yön selkään, ja sanoo “kaikkien tarvittavien asioiden olleen jo sanottu ja tehty”. He laittautuvat matkaan ja suuntaavaat kohti parempaa kaupunginosaa, jossa he kolkuttavat Liitävä Lokki -nimisen viihtyisän majoituspaikan oveen. Zahran pikkuserkku ja tyylikäs majapaikan pitäjä Aumer avaa oven, ja kutsuu heidät sisään teelle. Käy ilmi, että Zahran olisi pitänyt olla koko ajan Taivasloimen luostarissa, ja he teeskentelevät olevansa kumpikin lomalla sieltä. He saavat huoneen yöksi, ja paljastuu että Zahra otti “lopputiliksi” pussiinsa trupeen kalliit helistyskorut (menettiväthän he jo suurimman aarteensa). Zahra jakaa myös tarinansa siitä, miksi joutui poistumaan luostarista ja lähti matkustavaksi esiintyjäksi (tämän version mukaan: sai tärkeän henkilön kiinni rahan kavaltamisesta, sai potkut luostarista kun käräytti ja muutenkin tunkkainen ilmapiii). Zahra imartelee Vilkkaa ymmärtäväiseksi ja samassa veneessä olevaksi, ja Vilkka intoutuu täysin voimin mukaan. Sielunsiskoja! Ystäviä! Hali!

Liina vapautti velhot siteistään. Arvindus tunnisti Miljan kirjan Rubinaden kirjaksi, ja sen avulla Milja sai loitsittua merisairauden pois Arvinduksesta. Mlja kysyi häneltä Siniviitasta, ja vanhus kerrassaan häkeltyi. Kuultuaan kuinka Thylas ja muut Siimesmaan velhot olivat kivettyneet Siniviitan edessä, Arvindus paljasti Sinisen Liekin Arvostetun Akatemian suuren salaisuuden: Siniviitta oli heidän perustajansa ja suurin velho. Siniviitta oli valjastanut Taikuuden Sinisen liekin satoja vuosia sitten, pettäen täten kollegansa. Akatemian muut perustajajäsenet uhrasivat itsensä pakottaessaan Siniviitan kosmiseen vankilaan, josta hän sittemmin on näköjään onnistunut manifestoitumaan (Universaalin tulen teoriaa vahvistavasti, Milja totesi nohevana).

Etevä ja posse saapuvat maanjäristyksen runtelemalle Sinilähteelle, jossa nälänhätä uhkaa sieniluolien romahduksen myötä. Saarnan painostuksesta kylän väki on tuonut uhrikivipaadelle entistä enemmän uhrilahjoja Vuoren vanhimmalle. Etevän ryhtyessä jakamaan uhrilahjoiksi tarkoitettuja käyttötarpeita itäläisille, keskeyttää Saarna nämä ja yrittää saada kyläläiset kääntymään tätä vastaan (“Katsokaa miten he varastavat ja suututtavat Vuoren vanhimman, he ovat tuoneet armeijan ovellemme, koemme nälkää, kipua ja kärsimystä kun emme ole lepyttäneet Vuoren vanhinta…” ja niin edelleen). Saarnan saarnauksen yltyessä maa alkaa jyristä ja suuri kivipallo vyöryy vauhdilla kohti koolle kerääntynyttä peikkoväkeä, pysähtyen äkisti juuri Etevän selän taakse. Kivipallo ottaa Vuoren vanhimman hahmon, ja tämän voimallisen liittolaisen tukemana Etevä saa vakuutettua muut peikot siitä, etteivät palvonta ja uhrimenot ovat tarpeen. Vuoren vanhin haluaa vain olla peikkojen ystävä! Alakynteen jäävä Saarna näyttää todelliset kasvonsa – siniviittainen hahmo ajaa peikot kauemmaksi maagisella tulipyörteellä, ja lausuu ennen haihtumistaan kirouksen: mikäli Etevä vielä näkisi Sinilähteen sinisen lähteen, muuttuisi sen vesi saastaiseksi, hedelmättömäksi mudaksi. Hiljaisuus laskeutuu. Peikot ovat saaneet kotinsa takaisin, mutta Etevän on lähdettävä. Viimeisinä sanoinaan hän kehottaa muita tottelemaan Saarnaa, olemaan ystävä Vuoren vanhimmalle ja auttamaan naapureitaan itäläisiä. Peikkojen laulaman haikean matkalaulun (“jokainen peikko löytää tiensä”) saattelemana Etevä ottaa ruuhensa ja lähtee jälleen matkaan, yksin.

Vilkka herää Liitävässä Lokissa äänekkääseen rysähdykseen ruokasalin suunnalta. Vilkka laskeutuu uteliaana portaita alas ja kurkistaa saliin: kimpaantunut niittykääpiöleidi sättii apulaista keitot sylissä kalliin silkkimekon päällä, kun Aumer koittaa lepytellä tätä. Leidin nimeksi paljastuu rouva Mirandell (nimi Si’Vash’el) ja tällä olisi tulossa tärkeä kauppatapaaminen erään kanslerin kanssa, mutta kuinka hän nyt voi mennä sinne! Vilkka tarjoutuu auttamaan, ja juuri leidin suhtautuessa tähän alentuvasti Zahra laskeutuu elegantisti saliin. He tarjoutuvat hoitamaan tämän vaatekriisin, ja tämä vaikuttaa leppyvän huiviratkaisusta uutena muotiratkaisuna. Hän kiinnostuu kaksikosta (kysyy Zahran vaatturia), ja kertoo pitävänsä mauste-emporiumia parhaalla kauppapaikalla kaupungissa. Hän jättää hyvästit ja kiiruhtaa tapaamiseen, ja Vilkka ja Zahra jäävät saliin aamiaiselle.
Si’Vash’el Mirandell

View
Pakenemisia ja peliliikkeitä

Etevän uintimatka jokiluolassa päättyy luolan suulle, josta joki laskee vesiputouksena Vaskivuorten laaksoon. Etevä huomaa vuorenrinteellä jonkinlaisen suuren pesän, jota lintumainen peto-olento tuntuu vartioivan. Olennon lennähdettyä pois Etevä hiipii kiellekettä pitkin pesälle, ja löytää sieltä Kulun, Kumman ja Veisun, joka on huonossa kunnossa. Kulku ja Kumma kertovat, että pesään on langetettu kirous eivätkä he voi poistua. Etevä saa kammettua aukon pesän seinään, ja peikot pääsevät livahtamaan pois. Olento kuitenkin palaa ja manaa Etevän perään: ‘Tiedä, että olet tänään pettänyt Huraga Julmakynnen, ja olet tästä lähtien kirottu! Koko Vaskivuoret tulevat kuulumaan minulle, ja sinä tulet katumaan tekojasi!’

Vilkka herää ensiesityksen juhlien jälkeisenä aamuna kisavinkki mielessään. Aamiaisella Vilkka kuulee ohimennen trupeen huilistin Polinan keskustelevan päivän kisasta, ja Polina aikoo osallistua vedonlyöntiin. Vilkka jakaa vinkin Polinan ja Daksun kanssa voitto-osuutta vastaan, ja he päättävät lyödä vetoa yhdessä Paksu-Berttaa vastassa olevan Muta-Pirkon puolesta. He lähtevät yhdessä kohti kisa-aitiota, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella olevassa savimontussa. He tapaavat Polinan kaverin Jaskan, joka vie heidät hyville paikoille. Karjakisat alkavat! Siat kisaavat alemassa liigassa esteradalla, sarvisammakot tappelevat, Paimenelta pyydetään suojelusta ja pelleshowta pidetään. Muta-Pirkko vs Paksu-Bertta -kisa lopulta alkaa, ja loppupäässä Bertan kaukalon ruokaa on terästetty, jolloin Bertta menettää johdon sekä sorkkiensa hallinnan – Muta-Pirkko saa voiton. Paksu-Bertta kompuroi vauhdikkaasti yleisöön, mikä aiheuttaa penkkien romahtamisen katsomossa. Syntyy paniikki ja kaaos, ja romahtaneiden penkkien ja ihmisvyöryn alle ruhjoutuu pieni lapsi. Vilkan kokiessa järkytystä Daksu ja Polina raahaavat tämän pois katsomosta ja Polina käy hakemassa voittopotin ja he lähtevät pois paikalta ihmisten kohinan yhä kuuluessa.

Milja haahuilee Farana-aan satamassa suurten valtamerilaivojen katveessa niin rääsyläisenä että paikallinen rahakas pistää palvelijansa heittämään hänelle lantin. Milja päättää sijoittaa tämän uuden omaisuuden kotilopeliin, ja tulee kuin tuleekin höynäytetyksi. “Voi Riivarämeen suonsilmä!” hä huudahtaa, minkä jälkeen tuntee koputuksen olallaan. Pikimustaihoinen tuhatsiivenkouluttaja nimeltä Tristan esittäytyy eksoottisesti siimeskieltä murtaen. Kuultuaan Miljan tarpeesta päästä Toritörmään hän tarjoutuu esittelemään tämän kapteenille – lonkeroleukaiselle kääpiölle Fer’Gla’Dulle. Joonatanin musikaalisia lahjoja ja Liinan peikkoutta hyödyntäen Tristan neuvottelee kapteenin kanssa pääsystä Toritörmään. Miljan velhous ei kylläkään asiaa auttanut. “Nukkuvat sitten ruumassa,” kapteeni tokaisi.

Etevä vastapelastettuine kumppaneineen pakenee kauan aikaa, kunnes löytää peikkojen käyttämän luolan laaksosta. Luolassa seurue hengähtää ja vaihtaa kuulumisia. Etevä haluaisi palata heti Sinilähteelle ja hiillostaa Saarnan ulos, mutta Kumma, Kulku ja Veisu suostuttelevat tämän jatkamaan näiden alkuperäistä missiota: Vuoren Vanhimman etsimistä. Peikot järkeilevät, että jos Vuoren Vanhin onkin olemassa ja vaikka torkkunut kaikki nämä vuodet, on syytä mennä jututtamaan tätä ja selvittämään asioiden oikea laita. Etevä on iloinen kun ei ole enää yksin. Peikkohali!

Vilkka, Polina ja Daksu laskevat Säihkyvässä Särjessä rahojaan, kun Pätkä säntää kapakkaan sisään ja kuiskaa Isadorille lähestyvästä ikävästä tilanteesta, mikä sattuu olemaan Karjakisojen mellakasta syntynyt lynkkausjoukko. Vihaiselle väkijoukolle on uskoteltu, että Kultakielet ovat Paksu-Bertan myrkytyksen ja näin lapsen kuoleman takana. Isador ohjeistaa trupeelle nopean poistumisen: “kaksi minuuttia hakea kamat ja poistua kohti uusia maisemia! Toimikaa!” Vielä yhä hämmentynyt joukko kerää kamppeensa ja poistuu yläkerran ikkunan kautta, kun etu- sekä takaovea piirittää ja paukuttaa vihaiset ihmiset,syyttäen Kultakieliä petkuttajiksi, myrkyttäjiksi ja surmaajiksi. Kultakielet onnistuvat juoksemaan kaupungin portille asti väkijoukon edellä, mutta portista pitäisi päästä ulos. Isador sanoo tuntevansa hyvin yhden vartijan, ja neuvottelee turvallisen poistumisen tämän kanssa. Kun osa trupeesta on jo portista ulkona, huomaa Vilkka olevan vartijan hänellekin tuttu: hän koittaa mennä eteenpäin, mutta lähentelevä vartija tunnistaa hänet ja kolkkauksesta/blue ballseista katkeroitunut vartija hyökkää tämän kimppuun: “Nyt saadaan loppuun mitä aloitettiin!” Syntyy käsikähmä, jossa vartija koittaa raahata Vilkkaa vartiomajaan, Isador repii vartijaa Vilkan kimpusta ja Vilkka rimpuilee vartijaa vastaan. Lopulta vartija saa lyötyä isadorin pois tieltä, ja Vilkka haparoi kupeelta puukkoaan: tilanne näyttää pahalta, kunnes Vilkka saa upotettua puukon vartijan kylkeen. Vartija lyyhistyy maahan, ja Isador tulee viimeistelemään työn. Vartijan rahat ja puukot otetaan matkaan, ja Vilkka juoksee järkyttyneenä Isadorin kanssa ulos porteista väkijoukon äänten kuuluessa. Trupee juoksee pitkään heinikkoon ja lopulta metsikköön pakoon Toritörmää kohti.

Milja käy nappaamassa Liinan mukaansa kätilöeukon luota ja peikon suuntavaisto ohjaa heidät Joonatanin luo. Milja keskeyttää ennen pitkää Joonatanin serenadin paikallisille arvoneideille laivareissulupauksen voimin. Tämän pitää kuitenkin soittaa pitimikseeen. Kolmikko suuntasi majataloon rannan tuntumassa. Liina saa kaiken riemukkaan vastaanoton mitä peikon sietääkin näillä seuduilla odottaa ja Joonatan pääsi rämpyttelemään ansiokkaasti Tristanin seurueen kanssa, mutta Miljan matka vaarantui kapteenin humalaperäisen kiukkuuntumisen myötä: “velhoista ei ole kuin harmia!” Mutta Kirja tarjoutui auttamaan: kesken Miljan lauseen se pisti hänet kiljahtamaan tuhatsiivelle jotain, minkä johdost otus lähti ajattamaan velhonalkua ympäri majataloa. Lopulta Milja päätyi taiteilemaan kattopuutarhan katon reunalla, ominaisella ketteryydellään. Horjahdus tyhjän päälle, ja hätäinen tarttuminen lähimpään köyteen muuttui jokseenkin hallitsemattomaksi heivaukseksi vasten laivan kylkeä. Pulahduksesta toivuttuaan Miljan sai harteilleen toverillisen tuhatsiiven. “Hyvä onniiiii!”, kajautti Tristan, ja näin Miljan matkalippu oli turvattu. Kirja virnuili sikäli kun kirjat voivat virnuilla.

Etevä, Kumma, Kulku ja Veisu saapuvat Vaskivuorten korkeimmalle huipulle, joka muistuttaa sammuneen tulivuoren kraateria. Etevä kajauttaa tervehdykset huipulta ja saa vastaukseksi jyrisevän kutsun sisemmälle kraateriin. Peikot laskeutuvat peikkoletkataktiikalla. Keskellä kraateria on suuri, peilikirkas kivipaasi, jota lähestyessään Etevä näkee oman kuvansa. Kuva alkaa puhua samalla jyrisevällä äänellä. Selviää, että Saarna on kuin ollutkin täällä, mutta ihmishahmoisena. Vuoren vanhinta ei Saarnan väitteistä poiketen kiinnosta palvonta ja lahjukset, vaan tämä haluaa vaimn olla… ja herätä. Peikot laulavat heräämislauluna Kumman kummaa laulua. Laulun aikana maa Vaskivuorten alueella alkaa jyristä yhä kovemmin, ja huipentuu Vuoren vanhimman liittyessä lauluun mukaan. Kivipaasi lohkeilee paljastaen suuren kivisen peikonhahmon, kuin jonkinlaisen proto-peikon. Vuoren vanhin on herännyt monituhatvuotisilta uniltaan!

Vilkka ja muut Kultakielet viettävät yönsä ulkona. Aamu-usvassa trupee alkaa kuulemaan kutsuvaa, maagista laulua, ja usva lonkeroituu ja tihentyy heidän ympärillään, kun nämä alkavat seuraamaan ja tanssimaan sen tahtiin. Vilkka tunnistaa sävelen, ja kalpenee: Siniviitan tekosia! Vilkkaa ensin pelottaa, ja harkitsee lähtevänsä itse pakoon, mutta päättää uhmata taikaa ja auttaa trupeeta. Kultakielet ovat lähes ansassa, kun Vilkka viimein keksii keinon herättää heidät lumouksesta ja saada taikausvan perääntymään: hän nappaa Polinan huilun ja soittaa riitasoinnun. Lumous ei kuitenkaan täysin särjy, vaan usva perääntyy. Vilkka onnistumisesta voimaantuneena soittaa lisää ja astuu eteenpäin, jolloin usva koittaa vielä tarttua Vilkkaa ranteeseen. Vilkka perääntyy juuri ajoissa, ja usva sihahtaa turhautuneesti. Se nappaa kuitenkin Vilkan ranteessa olevan Kukka-Maarian tekemän korun, joka vie usvan Vilkan kotipihalle. Vilkka katsoo kauhuissaan, kuinka usva kurottaa kohti Kukka-Maariaa ja nappaa hänet nauraen, ja usva lopulta hälvenee. Muu trupee selviää hämmenyksestä ja Vilkka päättää olla entistä määrätietoisempi kirouksen poistossa ja haluaa pelastaa Kukka-Maarian. He marssivat nopeasti kohti Toritörmää, Vilkka on mietteissään.

View
Maalta veteen ja vedestä maalle

Milja seurueineen talsii haltiasaattansa perässä useiden päivien matkan, kunnes edessä yllättäen häämöttää merellinen horisontti rantakaupunkeineen. Haltia kääntyy sanaakaan sanomatta kotimatkalle, jättäen Miljan astelemaan kaupungin porttia kohti uudella tarmolla. Matka portille on yllättävän pitkä, mutta illan hämärtyessä joukko pääsee kuin pääseekin portille asti. Milja yrittää kommunikoida portinvartijoiden kanssa muinais-kirikkiaksi. Sisäänpääsyn kuitenkin varmistaa Joonatan, joka antaa ymmärtää Miljan olevan viimeisillään raskaana. Yksi vartijoista lähtee auliisti viemään “onnellista nuoriparia” auttavalle taholle.

Etevä onnistuu livahtamaan huuhkaraaskan ohi heittämällä tätä mullalla silmään. Peto kuitenkin seuraa Etevää, joka eksyy mäyriäispesään. Huuhkaraaska ehtii popsia yhden mäyriäispennuista ennenkuin uhmakas Etevä uhoaa sen jälleen peräänsä. Peikkomme löytää tiensä kalliosemmalle tantereelle ja vedenalaiseen virtaan! Edes lierovartaloinen saalistaja ei häneen enää ylettänyt.

Vilkka ja Kultakielet heräävät olkien lomasta elämäänsä väsyneen kukon lauluun. Krapulaiset äänet ynähtelevät. Vilkka ottaa hatunreuhkasta viimeisen kuparikolikon ja päättää päästä uralla eteenpäin. Patistettuaan muut nousemaan ja tekemään taidetta! Vilkka uudessa Vinsentin olomuodossaan alkaa Isadorin johdolla ideoimaan ja harjoittelemaan uutta musikaaliesitystä seuraaviksi päiviksi muiden kanssa. Ensiesitys on Säihkyvän Särjen pihalla, jonne kerääntyykin väkeä. Esitys (Karukarien jokikaappari: hahmoina Musta Jaska & kauppiaan mielitietty Belladonna & kauppias Bruno, joilla eeppinen romanttinen merirosvotaisteluseikkailu) menee “hyvin”, kunnes Daksu ja taistelukohtaus eivät toimi. Vilkka tuo esitykseen paatosta, ja hyppää proppiveneeseen! Ja sytyttää sen palamaan rikkomalla lyhdyn. Yleisö kuitenkin tykkää taas, ja esityksestä saadaan rahaa. Vilkka menettää osuutensa venekorjauksiin. Muun trupeen viettäessä voitokasta iltaa kapakassa Vilkka kiipeää katolle katsomaan Toritörmää, mistä kuulee hyvän tiedon seuraavan päivän kisasta ja vinkin vedonlyönnistä Pulska-Berttaa vastaan. Vilkka jää katsomaan Toritörmän majakkan suuntaan kaivaten.

Milja, Joonatan ja Liina löytävät itsensä harmaan, värikkäisiin rihkamakoruihin mieltyneen parantajamummon ovelta. Harmaa leidi ilahtuu peikon nähdessään ja porukka löytää tämän luota vaatimattoman yösijan. Aamulla Joonatan ja Milja tekevät tilaa, kun synnyttäjä miehineen ottaa tilan ja huomion haltuun. Sillä aikaa kun Joonatan ihailee paikallista kauneutta, Milja etsiytyy satamaan aikeenaan ylipuhua joku kapteeni viemään kolmikon kotiin. Matkalla Milja vertaa omaa ulkomuotoaan paikallisiin ja toteaa näyttävänsä näiden rinnalla rääsyläiseltä. Milja tarvitsee rahaa uskottavamman lookin hankkiakseen.

View
Kiertelyä ja kaartelua

Etevä lähtee aamulla Kuurakolosta kohti itäisiä metsäpeikkoja, hyvin tietoisena Vuoren vanhimman Vaskivuorten laaksoihin langettamasta varjosta. Etevä laskee vuoristopuroa alas ruuhellaan, kunnes pääsee pensaiden ja sienten hallitsemiin lämpimämpiin laaksomaisemiin. Yhtäkkiä jostain läheltä kuuluu risahdus – selvästi joku seuraa! Etevä loikkaa lähimpään puskaan… ja päätyy putoamaan alas mäyriäisten tunneliin, syvälle maan alle. Tunnelit ovat peikolle ahtaat ja sokkeloiset, mutta päivän kuljettuaan Etevä löytää tuntemattoman lintumaisen pedon jälkiä. Vähän aikaa matkaa jatkettuaan Etevä kohtaa mäyriäisten lauman, jonka kanssa onnistuu kommunikoimaan, ainakin pikkuisen. Mäyriäiset kuitenkin säikähtävät pakosalle Etevän mainitessa lintupedon läsnäolosta. Etevä jatkaa matkaansa, kun jostain takaa läheltä kuuluu petolinnun “huhuu”.

Milja liittyi outoon tanssiin. Väki seurasi tiiviisti kukin omaa tulitiaistaan, joiden laulu leijaili säkenöiden heidän päälleen. Haltiat haahuilivat ja ääntelivät puupiirin sisällä toisiaan juuri ja juuri hipoen, ja näin teki Miljakin aina siihen asti kun tulitiiset syöksyivät ylös yötaivaalle tähtien sekaan. Mlijan tulitiainen osoitti tutun tähden, ja Mlja syöksyi ringin ulkopuolelle tekemään laskelmia hiekkaan. Pian Milja julisti Toritörmän olevan pohjoisessa, päiväntasaajan tuolla puolen. Joonatan ja Liina ehdottelivat maagisia oikoteitä, mutta Milja käytti velhon veto-oikeuttaan, Kirjan armottoman painon tiiviisti tuntien. Milja ei huomannut miten haltioiden kuningatar katsoi häntä jähmettyneenä, kyynel poskellaan tanssin velloessa ympärillä. Aamulla haltiasamooja tuli noutamaan Miljaa, Joonatania ja Liinaa matkalle rannikkoa kohti.

Vilkka seuraa musikanttien, joiden trupeen nimi selviää olevan Kultakielet, joukossa muille, syrjäisemmille kadunkulmille. Kolikoita ropisee hatunreuhkaan, ja joukko kulkeutuu kaupungin laidalla olevaan Sirkuttavaan Särkeen, nahkurin ja teurastajan välissä sijaitsevaan juottola/erinäisten palvelujen ja satunnaisen majoituksen paikkaan. Pätkä supisee nurkassa olevan korston kanssa jotain, ja Isador saapuu komean poskikäsileiman kera pöytään kapakan pitäjän Unelman luota: majoitus hankittu! Esiintyjät luontevasti alkavatkin siltä seisomalta tuhlaamaan ansaittuja ropojaan, mikä kummastuttaa Vilkkaa hienoisesti muun rahan puutteessa. Vilkka hakee turvaa Zahrasta, kun Daksu lähentelee. Zahra hakee parrasvalopaikkaansa takaisin vakuuttamalla Vilkan esiintymään jatkossa poikana, mihin Vilkka suostuu. Pöytäseurue puhuu vilkkaasti esiintymisestä ja muusta sekä Sondrasin olemuksesta humalaisella viisaudellaan. Isador “keksii” Zahran idean kun se hänelle esitellään: Isador ja Zahra tekevät vedon uuden esiintymisidean onnistumisesta (Zahran aloitteesta). Vilkka ja muut pääsevät talliheiniin nukkumaan yöksi, ja heräävät valitettavan aikaisin kukonlaulun aikaan.

View
Kaukana kotoa

Vilkka herää Uhkeassa Uuhessa ja masentuu taas Isolaitumen ankeudesta. Vilkka kyselee majatalon pitäjiltä kiertelevistä esiintyjäpoppoista, ja löytääkin sellaisen Kaivotorin keskeltä Paimenen patsaan juurelta. Vilkka tekee vaikutuksen esiintyjiin laulamalla laulun Jokihaarasta. Esiintyjät (tanssija Zahra, johtaja ja rämpyttelijä Isador, huilisti Polina, rumpali Daksu) antavat Vilkalle luvan laulaa heidän kanssaan. Vilkka tekee tuttavuutta ja panee merkille, että ryhmässä on vielä viides henkilö, jota kutsutaan Pätkäksi. Pätkä on kuulemma olennainen osa yhtyeen toimeentuloa.

Milja laskeutui vaatetettuna ja Kirjan kanssa alasaliin, jossa Liina ja Joonatan odottelivat. Heidän mukaansa melkein vuorokausi oli vierähtänyt siitä, kun haltiakaupunkiin oli tultu. Ulkona haltiat valmistelivat jonkinlaisia juhlallisuuksia. He siirsivät kapearunkoisia puita rinkiin tornien keskelle, ja oksat punoutuivat toisiinsa lehväiseksi kupoliksi jonka siimeksessä tulitiaiset tanssahtelivat.

View
Ahdinkoa ja ahdistelua

Etevä seuraa Saarnan saarnaamaa saarnaa ja kyselee muiden peikkojen tuntoja saarnan päätteeksi. Harha ja Pallero lähtevät keräämään päivittäisiä lahjoja Vuoren vanhimmalle, ja Etevä lähtee mukaan aikeenaan kyseenalaistaa Saarnan opetuksia. Palattuaan Sinilähteelle Etevä keskeyttää lahjarituaalin ja haastaa Saarnan, mutta tämä kääntää muut peikot Etevää vastaan. Etevä poistuu kylästä karkoitettuna, häntä koipien välissä.

Vilkka pakenee Paalukarista auringon noustessa, ja juoksee pitkin kyläpolkua aavalle heinikolle. Hetken helpotuksen jälkeen muistuu Siaran avun jälkeinen arvon osoitus, ja äidin sanat: “ei saa luovuttaa”. Vilkka jatkaa matkaa suuntaan, jossa uskoo Karjapolun olevan. Matkallaan Vilkka näkee savukiehkuran nousevan etelästä jonkin matkan päässä: hän päättää poiketa reitiltä löytääkseen savun päästä nuotion ja kenties suojaa muilta matkalaisilta. Käy ilmi, että siellä on härkäläisiä! Härkäläiset ovat kokoontuneet nuotion ääreen pörvinsä kera. Vilkka liittyy seuraan ja tekee tuttavuutta, mikä onnistuukin omenien voimalla. Kuitenkin huonosti vietetty yö koleassa ilmassa vaatii veronsa: Vilkka sairastuu. Juuri kun härkäläiset ovat jatkamassa matkaa, Vilkka (härkäläisen tekemän härkäveistoksen saatuaan) päättää lähteä sittenkin näiden matkaan, ainakin toistaiseksi. Aarnihärät ovat erittäin pehmoisia ja lämpöisiä.

Kirja-Miljan-kehossa lumosi haltiat ja johdatti heidät ylempään kerrokseen. Siellä haltiahallitsijatar eristi hänet ja Miljan verhon taakse. Kirja paljasti hallitsevansa haltiaa telepaattisesti, ja pyrki urkkimaan tämän salaisuuksia. Milja, muuten avuttomana kehonsa vankina, yritti ottaa ahdistavasta tilanteesta kaiken irti ja saada itsekin vilkaistua haltioiden salaisuuksia, mutta pökertyi hukkuessaan tiedonpaljouteen. Milja heräsi oman kehonsa hallitsijana kukkapediltä, ilkosillaan, kun haltia ulisi kimaltavia muistijälkiä sarveiseen seinään.

Etevä lähtee kylästä ja kohtaa vielä Harhan ennen lähtöään. Etevä kulkee pitkin vuoristopolkuja ruuhineen kaikkineen. Taivas synkkenee vähitellen ja alkaa salamoida sinisiä salamoita. Etevä miettii Saarnan uhkauksia ja hakeutuu suojaan kallionkoloon, ruuhi kattonaan. Seuraavana aamuna päivän kirkastuttua Etevä etenee Kuurakolon peikkokylään saakka. Kuurakolon vanhin, Tiira, ja energinen Viima ottavat Etevän vastaan, syöttävät ja jututtavat. Kuurakolossa ei ole kuultu Vuoren vanhimmasta saatikka saarnan käsitteestä. Myöskään Kulkua, Kummaa ja Veisua ei ole näkynyt näillä main. Etevä päättää jatkaa matkaa aamulla.

Vilkka kulkee härkäläisten kanssa kuumeisena ja tokkuraisena, muistaen vain osia matkasta. Aarnihärän maidon avulla toipuu, ja herää eräänä yönä parempivointisena. VIlkka pitää seuraa yöllä eräälle vartioivalle härkäläiselle, ja näkee kaukana valoa: onko se kaupunki? Toritörmä!!! Vilkka päättää matkata sinne, kun on toipunut vielä hieman enemmän härkäläisten kanssa. Vilkka saa idean osoittaa kiitollisuutensa oma tekemällä puuveistoksella (hevonen). Härkäläiset ovat kuitenkin lähteneet jo kauas seuraavana aamuna, kun Vilkka herää. He ovat kuitenkin ottaneet Vilkan lahjan mukaansa, vaikkei se ollut vielä valmis. Vilkka lähtee matkaan kohti kaupunkia. Kaupungin laidalla on eläinten laitumia ja aitauksia, mikä hieman ihmetyttää Vilkkaa – Toritörmässä piti olla slummeja. Vilkka löytää tiensä vartiomiehen suosioon, joka vuohista puhumalla saa tämän kanssaan vartiotorniin ja lähentelee Vilkkaa tämän etsiessä vuohta heinäkasasta. Apuun tulee palveluspoika, joka heittää vartiomiestä saappaalla, mikä vapauttaa Vilkan potkaisemaan vartiomiestä ja pakenemaan paalumuurin sisälle kaupunkiin. Kaupunki haisee eikä ole niin loistokas kuin Vilkan mielikuvissa, mutta Vilkka silti löytää yösijan Uhkeasta Uuhesta (ylihintaan). Leipää ostaessa Vilkka viimein saa tietää, että kaupungin nimi on itseasiassa Isolaidun, ja hän on nyt paljon kauempana Toritörmästä kuin Paalukarilla ollessaan. Vilkka kuitenkin päättää selvitä Toritörmään asti ja löytää töitä saadakseen lisää rahaa matkaan törsättyään viimein kaiken rahansa Isolaitumella.

Milja tunsi Kirjan läsnäolon ylemmissä kerroksissa. Aikansa odotettuaan hän yritti livahtaa ulos lehväisestä kehdostaan hakeakseen jotain millä peittää häpeänsä. Sen sijaan hän onnistui vain kumoamaan kehdon kaikella sillä sulokkuudella mitä itseltään odotti. Tyrmistyksen ja paheksunnan sijasta haltia tarjosikin eksoottista hedelmää, sekä lehväverhoa peitteeksi. Tämän jälkeen haltia johdatti Miljan Kirjan luo, joka lepäsi tämän vaatteiden päällä eikä halunnut tulla siirretyksi. Kirja sanoi viihtyvänsä haltioiden parissa, ja kysyi Miljalta antaako tämä häveliäisyyden tai itsekunnioituksen estää mystisiä oppeja. Vastaukseksi Milja antoi lehväviittansa langeta päältään, nyyhkytyksen saattelemana.

View
Vieraita ja vainolaisia!

Etevä saapuu välietappi Ensiöön matkallaan kohti Sinilähdettä. Ensiön peikkokylässä Etevä kertoo kokemuksistaan vanhalle kaverilleen Siimalle. Erityisesti puheenaiheena on taikamaailma ja Rehdin ja Liinan katoaminen sinne. Yöllä Etevä näkee paiseruttopainajaisia, joissa ahdistavinta on kuitenkin Kumman laulu, jonka ikäviä sanoja Etevä alkaa vähitellen ymmärtää.

Vilkka vaeltelee Paalukarin raunioissa pälyillen varjoja. Kahleiden kolina varoittaa häntä, että nyt tarttis mennä piiloon. Vilkka tunkeutuu sisään ränsistyneen talonrämän ikkunasta, mutta hänen hienot tanssikenkänsä jäävät ikkunan naulaan kiinni. Koliseva, roteva hahmo repii talon lautoja (ja heittää kengät usvaan). Vilkka valmistautuu epätoivoiseen puolustautumiseen.

Milja, Liina ja Joonatan löysivät tiensä trooppiseen päivänvaloon, palmujen siimekseen. Joonatan imarteli Miljaa tätä nolostuttavin tuloksin. Liina sai suuntiman joka johti turkoosille lammelle, jonka luona he kohtasivat haltian. Haltia puhui vierasta, soljuvaa kieltä. Joonatan yritti kommunikoida pajupillillä, mutta haltia vain suivaantui ja halkaisi pillin miekansivalluksella. Haltia näytti valmiilta sivaltamaan Joonataniakin, mutta Miljan loitsunalku pysäytti hänet. Haltia viittelöi seurueen mukaansa.

Etevä palaa Sinilähteelle ja huomaa meiningin muuttuneen. Saarna-niminen uusi peikko on asettunut taloksi ja julistanut itsensä uudeksi kylänvanhimmaksi Vuoren Vanhimman nimissä. Entinen vanhin Veisu, Kulku ja Kumma ovat paenneet tuntemattomaan paikkaan. Etevä ja Saarna puhuvat, Saarna julistaa parannuksen tekemisen tärkeyttä ja Vuoren hengen rakkautta. Muita peikkoja: Pallero, Tarkka, Juoru, Harha, Vauhko→Kiihko, Körmy.

Vilkka yrittää saada selkoa yöllisen hahmon aikeista ja saa vastaukseksi vain “Vainolainen!” Hahmo yrittää hypätä Vilkan kimppuun, mutta Vilkka livahtaa pois tämän alta ja onnistuu haavoittamaan tätä puukollaan. Vilkka pakenee ja piiloutuu vanhaan, karkeasti kokoon kasattuun maalaispyhäkköön, josta löytää hiiltyneen puuesineen, joka tuntuu hyvältä kädessä. Loppuyön Vilkka piileskelee peläten henkensä edessä. Päivänvalon koittaessa Vilkka näkee, että puuesine on Siaran jumalkuva, jonka Vilkka vie mukanaan paetessaan Paalukarista.

Haltiaopas vie Miljan, Joonatanin ja Liinan aavikon halki käppyräisille torneille. Tornissa he kohtaavat monia haltioita, joita tuntuu johtavan piikkiköynnökseen sonnustautunut naishaltia. Milja yrittää kommunikoida, mutta kirjan henki päättää ottaa vallan. Henki täyttää Miljan, joka suutelee haltiajohtajaa dominoivasti. Haltiajohtaja heijastelee Miljan sanoja ja muut haltiat kumartavat. Joonatan arvostaa hotteja pusuja ja Liina hämmentyy.

View
Unia

Milja teki diilin Kirjan kanssa: Kirja saa ottaa haltuun Miljan kehon kolme kertaa, aina seuraavaan auringonnousuun tai -laskuun.

Etevä näki unta ruttoisista itäläisistä (mustia paiseita, kuolleet kokonaan mustia)

Joonatan haahuili Kielon kievariin ja musiikkibondasi Liinan kanssa. Etevä muistin Kumman laulaneen laulua, joka muistutti Liinan ja Joonatanin hyräilemää. Laulussa oli sanat. Synkät, oudot sanat.

Vilkka rantautui jokipaatilta usvaiseen ja epämääräisen uhkaavaan Paalukariin maksettuaan kapteenille sievoisen summan. Löysi jonkun toisen jalanjäljen.

Mija suorittaa rituaalin Joonatanin ja Liinan ennalleen palauttamiseksi. Kulkevat läpi mullan, tuulen vartioimien luolien ja uppeluksen, paikkaan, jossa mitään ääntä ei kuulu ja mitään lauluja ei voi laulaa. Joonatan ja Liina vaikuttavat tokenevan. Liina (ei Milja!) löytää annuliitin avulla tien pois. Myös Joonatan osoittaa selkeitä toipumisen merkkejä.

Etevä teki pullaa, kaitsi lapsia ja jutteil Helenan kanssa. Lähti kohti Sinilähdettä ruuhi täynnä eväsleipiä ja vastaleivottua pullaa.

View
Tiet erkanevat

Ella antoi Miljan pitää annuliitin

Vilkka suuntasi jokipaatilla Toritörmää kohti, mukanaan kirje Kerille

Milja ja Etevä tilkityttivät ruuhen Tervolla ylihintaan. Lähtivät Jokihaaraa kohti, leiriytyivät samalle paikalla missä ensin kohtasivat.

Vilkka kohtaa vanhan tutun Jokihaarasta – Varpun. Tämä on niin kaupunkilaista niin kaupunkilaista, ja on vasta käynyt Jokihaarassa kuuntelemasssa juoruja. Pääjuoru on ollut Vilkan karkaaminen raskautensa takia (isänä joko Joonatan tai Aimo). Joonatanin tila kuulemma Aimon mustasukkaisuuden tulos. Vilkka rikkoi Varpun mestariteoskarahvin (arvo: monta kultarahaa).

Milja, Etevä ja Liina saapuivat Jokihaaraan. Helenan juttusilla tarkka sanamuoto kirouksesta selvisi. Helena tunnisti Ketunaskeleen amuletin Portinvartijan symboliksi. Helena sanoi Ketunaskeleen käyvän säännöllisesti tapaamassa jotain henkeä Loimukolussa. Helena sanoi kuulleensa laulun tähtisirpistä Lug Marranin suusta.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.