Suuripuu

Kiertelyä ja kaartelua

Etevä lähtee aamulla Kuurakolosta kohti itäisiä metsäpeikkoja, hyvin tietoisena Vuoren vanhimman Vaskivuorten laaksoihin langettamasta varjosta. Etevä laskee vuoristopuroa alas ruuhellaan, kunnes pääsee pensaiden ja sienten hallitsemiin lämpimämpiin laaksomaisemiin. Yhtäkkiä jostain läheltä kuuluu risahdus – selvästi joku seuraa! Etevä loikkaa lähimpään puskaan… ja päätyy putoamaan alas mäyriäisten tunneliin, syvälle maan alle. Tunnelit ovat peikolle ahtaat ja sokkeloiset, mutta päivän kuljettuaan Etevä löytää tuntemattoman lintumaisen pedon jälkiä. Vähän aikaa matkaa jatkettuaan Etevä kohtaa mäyriäisten lauman, jonka kanssa onnistuu kommunikoimaan, ainakin pikkuisen. Mäyriäiset kuitenkin säikähtävät pakosalle Etevän mainitessa lintupedon läsnäolosta. Etevä jatkaa matkaansa, kun jostain takaa läheltä kuuluu petolinnun “huhuu”.

Milja liittyi outoon tanssiin. Väki seurasi tiiviisti kukin omaa tulitiaistaan, joiden laulu leijaili säkenöiden heidän päälleen. Haltiat haahuilivat ja ääntelivät puupiirin sisällä toisiaan juuri ja juuri hipoen, ja näin teki Miljakin aina siihen asti kun tulitiiset syöksyivät ylös yötaivaalle tähtien sekaan. Mlijan tulitiainen osoitti tutun tähden, ja Mlja syöksyi ringin ulkopuolelle tekemään laskelmia hiekkaan. Pian Milja julisti Toritörmän olevan pohjoisessa, päiväntasaajan tuolla puolen. Joonatan ja Liina ehdottelivat maagisia oikoteitä, mutta Milja käytti velhon veto-oikeuttaan, Kirjan armottoman painon tiiviisti tuntien. Milja ei huomannut miten haltioiden kuningatar katsoi häntä jähmettyneenä, kyynel poskellaan tanssin velloessa ympärillä. Aamulla haltiasamooja tuli noutamaan Miljaa, Joonatania ja Liinaa matkalle rannikkoa kohti.

Vilkka seuraa musikanttien, joiden trupeen nimi selviää olevan Kultakielet, joukossa muille, syrjäisemmille kadunkulmille. Kolikoita ropisee hatunreuhkaan, ja joukko kulkeutuu kaupungin laidalla olevaan Sirkuttavaan Särkeen, nahkurin ja teurastajan välissä sijaitsevaan juottola/erinäisten palvelujen ja satunnaisen majoituksen paikkaan. Pätkä supisee nurkassa olevan korston kanssa jotain, ja Isador saapuu komean poskikäsileiman kera pöytään kapakan pitäjän Unelman luota: majoitus hankittu! Esiintyjät luontevasti alkavatkin siltä seisomalta tuhlaamaan ansaittuja ropojaan, mikä kummastuttaa Vilkkaa hienoisesti muun rahan puutteessa. Vilkka hakee turvaa Zahrasta, kun Daksu lähentelee. Zahra hakee parrasvalopaikkaansa takaisin vakuuttamalla Vilkan esiintymään jatkossa poikana, mihin Vilkka suostuu. Pöytäseurue puhuu vilkkaasti esiintymisestä ja muusta sekä Sondrasin olemuksesta humalaisella viisaudellaan. Isador “keksii” Zahran idean kun se hänelle esitellään: Isador ja Zahra tekevät vedon uuden esiintymisidean onnistumisesta (Zahran aloitteesta). Vilkka ja muut pääsevät talliheiniin nukkumaan yöksi, ja heräävät valitettavan aikaisin kukonlaulun aikaan.

View
Kaukana kotoa

Vilkka herää Uhkeassa Uuhessa ja masentuu taas Isolaitumen ankeudesta. Vilkka kyselee majatalon pitäjiltä kiertelevistä esiintyjäpoppoista, ja löytääkin sellaisen Kaivotorin keskeltä Paimenen patsaan juurelta. Vilkka tekee vaikutuksen esiintyjiin laulamalla laulun Jokihaarasta. Esiintyjät (tanssija Zahra, johtaja ja rämpyttelijä Isador, huilisti Polina, rumpali Daksu) antavat Vilkalle luvan laulaa heidän kanssaan. Vilkka tekee tuttavuutta ja panee merkille, että ryhmässä on vielä viides henkilö, jota kutsutaan Pätkäksi. Pätkä on kuulemma olennainen osa yhtyeen toimeentuloa.

Milja laskeutui vaatetettuna ja Kirjan kanssa alasaliin, jossa Liina ja Joonatan odottelivat. Heidän mukaansa melkein vuorokausi oli vierähtänyt siitä, kun haltiakaupunkiin oli tultu. Ulkona haltiat valmistelivat jonkinlaisia juhlallisuuksia. He siirsivät kapearunkoisia puita rinkiin tornien keskelle, ja oksat punoutuivat toisiinsa lehväiseksi kupoliksi jonka siimeksessä tulitiaiset tanssahtelivat.

View
Ahdinkoa ja ahdistelua

Etevä seuraa Saarnan saarnaamaa saarnaa ja kyselee muiden peikkojen tuntoja saarnan päätteeksi. Harha ja Pallero lähtevät keräämään päivittäisiä lahjoja Vuoren vanhimmalle, ja Etevä lähtee mukaan aikeenaan kyseenalaistaa Saarnan opetuksia. Palattuaan Sinilähteelle Etevä keskeyttää lahjarituaalin ja haastaa Saarnan, mutta tämä kääntää muut peikot Etevää vastaan. Etevä poistuu kylästä karkoitettuna, häntä koipien välissä.

Vilkka pakenee Paalukarista auringon noustessa, ja juoksee pitkin kyläpolkua aavalle heinikolle. Hetken helpotuksen jälkeen muistuu Siaran avun jälkeinen arvon osoitus, ja äidin sanat: “ei saa luovuttaa”. Vilkka jatkaa matkaa suuntaan, jossa uskoo Karjapolun olevan. Matkallaan Vilkka näkee savukiehkuran nousevan etelästä jonkin matkan päässä: hän päättää poiketa reitiltä löytääkseen savun päästä nuotion ja kenties suojaa muilta matkalaisilta. Käy ilmi, että siellä on härkäläisiä! Härkäläiset ovat kokoontuneet nuotion ääreen pörvinsä kera. Vilkka liittyy seuraan ja tekee tuttavuutta, mikä onnistuukin omenien voimalla. Kuitenkin huonosti vietetty yö koleassa ilmassa vaatii veronsa: Vilkka sairastuu. Juuri kun härkäläiset ovat jatkamassa matkaa, Vilkka (härkäläisen tekemän härkäveistoksen saatuaan) päättää lähteä sittenkin näiden matkaan, ainakin toistaiseksi. Aarnihärät ovat erittäin pehmoisia ja lämpöisiä.

Kirja-Miljan-kehossa lumosi haltiat ja johdatti heidät ylempään kerrokseen. Siellä haltiahallitsijatar eristi hänet ja Miljan verhon taakse. Kirja paljasti hallitsevansa haltiaa telepaattisesti, ja pyrki urkkimaan tämän salaisuuksia. Milja, muuten avuttomana kehonsa vankina, yritti ottaa ahdistavasta tilanteesta kaiken irti ja saada itsekin vilkaistua haltioiden salaisuuksia, mutta pökertyi hukkuessaan tiedonpaljouteen. Milja heräsi oman kehonsa hallitsijana kukkapediltä, ilkosillaan, kun haltia ulisi kimaltavia muistijälkiä sarveiseen seinään.

Etevä lähtee kylästä ja kohtaa vielä Harhan ennen lähtöään. Etevä kulkee pitkin vuoristopolkuja ruuhineen kaikkineen. Taivas synkkenee vähitellen ja alkaa salamoida sinisiä salamoita. Etevä miettii Saarnan uhkauksia ja hakeutuu suojaan kallionkoloon, ruuhi kattonaan. Seuraavana aamuna päivän kirkastuttua Etevä etenee Kuurakolon peikkokylään saakka. Kuurakolon vanhin, Tiira, ja energinen Viima ottavat Etevän vastaan, syöttävät ja jututtavat. Kuurakolossa ei ole kuultu Vuoren vanhimmasta saatikka saarnan käsitteestä. Myöskään Kulkua, Kummaa ja Veisua ei ole näkynyt näillä main. Etevä päättää jatkaa matkaa aamulla.

Vilkka kulkee härkäläisten kanssa kuumeisena ja tokkuraisena, muistaen vain osia matkasta. Aarnihärän maidon avulla toipuu, ja herää eräänä yönä parempivointisena. VIlkka pitää seuraa yöllä eräälle vartioivalle härkäläiselle, ja näkee kaukana valoa: onko se kaupunki? Toritörmä!!! Vilkka päättää matkata sinne, kun on toipunut vielä hieman enemmän härkäläisten kanssa. Vilkka saa idean osoittaa kiitollisuutensa oma tekemällä puuveistoksella (hevonen). Härkäläiset ovat kuitenkin lähteneet jo kauas seuraavana aamuna, kun Vilkka herää. He ovat kuitenkin ottaneet Vilkan lahjan mukaansa, vaikkei se ollut vielä valmis. Vilkka lähtee matkaan kohti kaupunkia. Kaupungin laidalla on eläinten laitumia ja aitauksia, mikä hieman ihmetyttää Vilkkaa – Toritörmässä piti olla slummeja. Vilkka löytää tiensä vartiomiehen suosioon, joka vuohista puhumalla saa tämän kanssaan vartiotorniin ja lähentelee Vilkkaa tämän etsiessä vuohta heinäkasasta. Apuun tulee palveluspoika, joka heittää vartiomiestä saappaalla, mikä vapauttaa Vilkan potkaisemaan vartiomiestä ja pakenemaan paalumuurin sisälle kaupunkiin. Kaupunki haisee eikä ole niin loistokas kuin Vilkan mielikuvissa, mutta Vilkka silti löytää yösijan Uhkeasta Uuhesta (ylihintaan). Leipää ostaessa Vilkka viimein saa tietää, että kaupungin nimi on itseasiassa Isolaidun, ja hän on nyt paljon kauempana Toritörmästä kuin Paalukarilla ollessaan. Vilkka kuitenkin päättää selvitä Toritörmään asti ja löytää töitä saadakseen lisää rahaa matkaan törsättyään viimein kaiken rahansa Isolaitumella.

Milja tunsi Kirjan läsnäolon ylemmissä kerroksissa. Aikansa odotettuaan hän yritti livahtaa ulos lehväisestä kehdostaan hakeakseen jotain millä peittää häpeänsä. Sen sijaan hän onnistui vain kumoamaan kehdon kaikella sillä sulokkuudella mitä itseltään odotti. Tyrmistyksen ja paheksunnan sijasta haltia tarjosikin eksoottista hedelmää, sekä lehväverhoa peitteeksi. Tämän jälkeen haltia johdatti Miljan Kirjan luo, joka lepäsi tämän vaatteiden päällä eikä halunnut tulla siirretyksi. Kirja sanoi viihtyvänsä haltioiden parissa, ja kysyi Miljalta antaako tämä häveliäisyyden tai itsekunnioituksen estää mystisiä oppeja. Vastaukseksi Milja antoi lehväviittansa langeta päältään, nyyhkytyksen saattelemana.

View
Vieraita ja vainolaisia!

Etevä saapuu välietappi Ensiöön matkallaan kohti Sinilähdettä. Ensiön peikkokylässä Etevä kertoo kokemuksistaan vanhalle kaverilleen Siimalle. Erityisesti puheenaiheena on taikamaailma ja Rehdin ja Liinan katoaminen sinne. Yöllä Etevä näkee paiseruttopainajaisia, joissa ahdistavinta on kuitenkin Kumman laulu, jonka ikäviä sanoja Etevä alkaa vähitellen ymmärtää.

Vilkka vaeltelee Paalukarin raunioissa pälyillen varjoja. Kahleiden kolina varoittaa häntä, että nyt tarttis mennä piiloon. Vilkka tunkeutuu sisään ränsistyneen talonrämän ikkunasta, mutta hänen hienot tanssikenkänsä jäävät ikkunan naulaan kiinni. Koliseva, roteva hahmo repii talon lautoja (ja heittää kengät usvaan). Vilkka valmistautuu epätoivoiseen puolustautumiseen.

Milja, Liina ja Joonatan löysivät tiensä trooppiseen päivänvaloon, palmujen siimekseen. Joonatan imarteli Miljaa tätä nolostuttavin tuloksin. Liina sai suuntiman joka johti turkoosille lammelle, jonka luona he kohtasivat haltian. Haltia puhui vierasta, soljuvaa kieltä. Joonatan yritti kommunikoida pajupillillä, mutta haltia vain suivaantui ja halkaisi pillin miekansivalluksella. Haltia näytti valmiilta sivaltamaan Joonataniakin, mutta Miljan loitsunalku pysäytti hänet. Haltia viittelöi seurueen mukaansa.

Etevä palaa Sinilähteelle ja huomaa meiningin muuttuneen. Saarna-niminen uusi peikko on asettunut taloksi ja julistanut itsensä uudeksi kylänvanhimmaksi Vuoren Vanhimman nimissä. Entinen vanhin Veisu, Kulku ja Kumma ovat paenneet tuntemattomaan paikkaan. Etevä ja Saarna puhuvat, Saarna julistaa parannuksen tekemisen tärkeyttä ja Vuoren hengen rakkautta. Muita peikkoja: Pallero, Tarkka, Juoru, Harha, Vauhko→Kiihko, Körmy.

Vilkka yrittää saada selkoa yöllisen hahmon aikeista ja saa vastaukseksi vain “Vainolainen!” Hahmo yrittää hypätä Vilkan kimppuun, mutta Vilkka livahtaa pois tämän alta ja onnistuu haavoittamaan tätä puukollaan. Vilkka pakenee ja piiloutuu vanhaan, karkeasti kokoon kasattuun maalaispyhäkköön, josta löytää hiiltyneen puuesineen, joka tuntuu hyvältä kädessä. Loppuyön Vilkka piileskelee peläten henkensä edessä. Päivänvalon koittaessa Vilkka näkee, että puuesine on Siaran jumalkuva, jonka Vilkka vie mukanaan paetessaan Paalukarista.

Haltiaopas vie Miljan, Joonatanin ja Liinan aavikon halki käppyräisille torneille. Tornissa he kohtaavat monia haltioita, joita tuntuu johtavan piikkiköynnökseen sonnustautunut naishaltia. Milja yrittää kommunikoida, mutta kirjan henki päättää ottaa vallan. Henki täyttää Miljan, joka suutelee haltiajohtajaa dominoivasti. Haltiajohtaja heijastelee Miljan sanoja ja muut haltiat kumartavat. Joonatan arvostaa hotteja pusuja ja Liina hämmentyy.

View
Unia

Milja teki diilin Kirjan kanssa: Kirja saa ottaa haltuun Miljan kehon kolme kertaa, aina seuraavaan auringonnousuun tai -laskuun.

Etevä näki unta ruttoisista itäläisistä (mustia paiseita, kuolleet kokonaan mustia)

Joonatan haahuili Kielon kievariin ja musiikkibondasi Liinan kanssa. Etevä muistin Kumman laulaneen laulua, joka muistutti Liinan ja Joonatanin hyräilemää. Laulussa oli sanat. Synkät, oudot sanat.

Vilkka rantautui jokipaatilta usvaiseen ja epämääräisen uhkaavaan Paalukariin maksettuaan kapteenille sievoisen summan. Löysi jonkun toisen jalanjäljen.

Mija suorittaa rituaalin Joonatanin ja Liinan ennalleen palauttamiseksi. Kulkevat läpi mullan, tuulen vartioimien luolien ja uppeluksen, paikkaan, jossa mitään ääntä ei kuulu ja mitään lauluja ei voi laulaa. Joonatan ja Liina vaikuttavat tokenevan. Liina (ei Milja!) löytää annuliitin avulla tien pois. Myös Joonatan osoittaa selkeitä toipumisen merkkejä.

Etevä teki pullaa, kaitsi lapsia ja jutteil Helenan kanssa. Lähti kohti Sinilähdettä ruuhi täynnä eväsleipiä ja vastaleivottua pullaa.

View
Tiet erkanevat

Ella antoi Miljan pitää annuliitin

Vilkka suuntasi jokipaatilla Toritörmää kohti, mukanaan kirje Kerille

Milja ja Etevä tilkityttivät ruuhen Tervolla ylihintaan. Lähtivät Jokihaaraa kohti, leiriytyivät samalle paikalla missä ensin kohtasivat.

Vilkka kohtaa vanhan tutun Jokihaarasta – Varpun. Tämä on niin kaupunkilaista niin kaupunkilaista, ja on vasta käynyt Jokihaarassa kuuntelemasssa juoruja. Pääjuoru on ollut Vilkan karkaaminen raskautensa takia (isänä joko Joonatan tai Aimo). Joonatanin tila kuulemma Aimon mustasukkaisuuden tulos. Vilkka rikkoi Varpun mestariteoskarahvin (arvo: monta kultarahaa).

Milja, Etevä ja Liina saapuivat Jokihaaraan. Helenan juttusilla tarkka sanamuoto kirouksesta selvisi. Helena tunnisti Ketunaskeleen amuletin Portinvartijan symboliksi. Helena sanoi Ketunaskeleen käyvän säännöllisesti tapaamassa jotain henkeä Loimukolussa. Helena sanoi kuulleensa laulun tähtisirpistä Lug Marranin suusta.

View
Welcome to your campaign!
A blog for your campaign

Wondering how to get started? Here are a few tips:

1. Invite your players

Invite them with either their email address or their Obsidian Portal username.

2. Edit your home page

Make a few changes to the home page and give people an idea of what your campaign is about. That will let people know you’re serious and not just playing with the system.

3. Choose a theme

If you want to set a specific mood for your campaign, we have several backgrounds to choose from. Accentuate it by creating a top banner image.

4. Create some NPCs

Characters form the core of every campaign, so take a few minutes to list out the major NPCs in your campaign.

A quick tip: The “+” icon in the top right of every section is how to add a new item, whether it’s a new character or adventure log post, or anything else.

5. Write your first Adventure Log post

The adventure log is where you list the sessions and adventures your party has been on, but for now, we suggest doing a very light “story so far” post. Just give a brief overview of what the party has done up to this point. After each future session, create a new post detailing that night’s adventures.

One final tip: Don’t stress about making your Obsidian Portal campaign look perfect. Instead, just make it work for you and your group. If everyone is having fun, then you’re using Obsidian Portal exactly as it was designed, even if your adventure log isn’t always up to date or your characters don’t all have portrait pictures.

That’s it! The rest is up to your and your players.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.