Suuripuu

Pakenemisia ja peliliikkeitä

Etevän uintimatka jokiluolassa päättyy luolan suulle, josta joki laskee vesiputouksena Vaskivuorten laaksoon. Etevä huomaa vuorenrinteellä jonkinlaisen suuren pesän, jota lintumainen peto-olento tuntuu vartioivan. Olennon lennähdettyä pois Etevä hiipii kiellekettä pitkin pesälle, ja löytää sieltä Kulun, Kumman ja Veisun, joka on huonossa kunnossa. Kulku ja Kumma kertovat, että pesään on langetettu kirous eivätkä he voi poistua. Etevä saa kammettua aukon pesän seinään, ja peikot pääsevät livahtamaan pois. Olento kuitenkin palaa ja manaa Etevän perään: ‘Tiedä, että olet tänään pettänyt Huraga Julmakynnen, ja olet tästä lähtien kirottu! Koko Vaskivuoret tulevat kuulumaan minulle, ja sinä tulet katumaan tekojasi!’

Vilkka herää ensiesityksen juhlien jälkeisenä aamuna kisavinkki mielessään. Aamiaisella Vilkka kuulee ohimennen trupeen huilistin Polinan keskustelevan päivän kisasta, ja Polina aikoo osallistua vedonlyöntiin. Vilkka jakaa vinkin Polinan ja Daksun kanssa voitto-osuutta vastaan, ja he päättävät lyödä vetoa yhdessä Paksu-Berttaa vastassa olevan Muta-Pirkon puolesta. He lähtevät yhdessä kohti kisa-aitiota, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella olevassa savimontussa. He tapaavat Polinan kaverin Jaskan, joka vie heidät hyville paikoille. Karjakisat alkavat! Siat kisaavat alemassa liigassa esteradalla, sarvisammakot tappelevat, Paimenelta pyydetään suojelusta ja pelleshowta pidetään. Muta-Pirkko vs Paksu-Bertta -kisa lopulta alkaa, ja loppupäässä Bertan kaukalon ruokaa on terästetty, jolloin Bertta menettää johdon sekä sorkkiensa hallinnan – Muta-Pirkko saa voiton. Paksu-Bertta kompuroi vauhdikkaasti yleisöön, mikä aiheuttaa penkkien romahtamisen katsomossa. Syntyy paniikki ja kaaos, ja romahtaneiden penkkien ja ihmisvyöryn alle ruhjoutuu pieni lapsi. Vilkan kokiessa järkytystä Daksu ja Polina raahaavat tämän pois katsomosta ja Polina käy hakemassa voittopotin ja he lähtevät pois paikalta ihmisten kohinan yhä kuuluessa.

Milja haahuilee Farana-aan satamassa suurten valtamerilaivojen katveessa niin rääsyläisenä että paikallinen rahakas pistää palvelijansa heittämään hänelle lantin. Milja päättää sijoittaa tämän uuden omaisuuden kotilopeliin, ja tulee kuin tuleekin höynäytetyksi. “Voi Riivarämeen suonsilmä!” hä huudahtaa, minkä jälkeen tuntee koputuksen olallaan. Pikimustaihoinen tuhatsiivenkouluttaja nimeltä Tristan esittäytyy eksoottisesti siimeskieltä murtaen. Kuultuaan Miljan tarpeesta päästä Toritörmään hän tarjoutuu esittelemään tämän kapteenille – lonkeroleukaiselle kääpiölle Fer’Gla’Dulle. Joonatanin musikaalisia lahjoja ja Liinan peikkoutta hyödyntäen Tristan neuvottelee kapteenin kanssa pääsystä Toritörmään. Miljan velhous ei kylläkään asiaa auttanut. “Nukkuvat sitten ruumassa,” kapteeni tokaisi.

Etevä vastapelastettuine kumppaneineen pakenee kauan aikaa, kunnes löytää peikkojen käyttämän luolan laaksosta. Luolassa seurue hengähtää ja vaihtaa kuulumisia. Etevä haluaisi palata heti Sinilähteelle ja hiillostaa Saarnan ulos, mutta Kumma, Kulku ja Veisu suostuttelevat tämän jatkamaan näiden alkuperäistä missiota: Vuoren Vanhimman etsimistä. Peikot järkeilevät, että jos Vuoren Vanhin onkin olemassa ja vaikka torkkunut kaikki nämä vuodet, on syytä mennä jututtamaan tätä ja selvittämään asioiden oikea laita. Etevä on iloinen kun ei ole enää yksin. Peikkohali!

Vilkka, Polina ja Daksu laskevat Säihkyvässä Särjessä rahojaan, kun Pätkä säntää kapakkaan sisään ja kuiskaa Isadorille lähestyvästä ikävästä tilanteesta, mikä sattuu olemaan Karjakisojen mellakasta syntynyt lynkkausjoukko. Vihaiselle väkijoukolle on uskoteltu, että Kultakielet ovat Paksu-Bertan myrkytyksen ja näin lapsen kuoleman takana. Isador ohjeistaa trupeelle nopean poistumisen: “kaksi minuuttia hakea kamat ja poistua kohti uusia maisemia! Toimikaa!” Vielä yhä hämmentynyt joukko kerää kamppeensa ja poistuu yläkerran ikkunan kautta, kun etu- sekä takaovea piirittää ja paukuttaa vihaiset ihmiset,syyttäen Kultakieliä petkuttajiksi, myrkyttäjiksi ja surmaajiksi. Kultakielet onnistuvat juoksemaan kaupungin portille asti väkijoukon edellä, mutta portista pitäisi päästä ulos. Isador sanoo tuntevansa hyvin yhden vartijan, ja neuvottelee turvallisen poistumisen tämän kanssa. Kun osa trupeesta on jo portista ulkona, huomaa Vilkka olevan vartijan hänellekin tuttu: hän koittaa mennä eteenpäin, mutta lähentelevä vartija tunnistaa hänet ja kolkkauksesta/blue ballseista katkeroitunut vartija hyökkää tämän kimppuun: “Nyt saadaan loppuun mitä aloitettiin!” Syntyy käsikähmä, jossa vartija koittaa raahata Vilkkaa vartiomajaan, Isador repii vartijaa Vilkan kimpusta ja Vilkka rimpuilee vartijaa vastaan. Lopulta vartija saa lyötyä isadorin pois tieltä, ja Vilkka haparoi kupeelta puukkoaan: tilanne näyttää pahalta, kunnes Vilkka saa upotettua puukon vartijan kylkeen. Vartija lyyhistyy maahan, ja Isador tulee viimeistelemään työn. Vartijan rahat ja puukot otetaan matkaan, ja Vilkka juoksee järkyttyneenä Isadorin kanssa ulos porteista väkijoukon äänten kuuluessa. Trupee juoksee pitkään heinikkoon ja lopulta metsikköön pakoon Toritörmää kohti.

Milja käy nappaamassa Liinan mukaansa kätilöeukon luota ja peikon suuntavaisto ohjaa heidät Joonatanin luo. Milja keskeyttää ennen pitkää Joonatanin serenadin paikallisille arvoneideille laivareissulupauksen voimin. Tämän pitää kuitenkin soittaa pitimikseeen. Kolmikko suuntasi majataloon rannan tuntumassa. Liina saa kaiken riemukkaan vastaanoton mitä peikon sietääkin näillä seuduilla odottaa ja Joonatan pääsi rämpyttelemään ansiokkaasti Tristanin seurueen kanssa, mutta Miljan matka vaarantui kapteenin humalaperäisen kiukkuuntumisen myötä: “velhoista ei ole kuin harmia!” Mutta Kirja tarjoutui auttamaan: kesken Miljan lauseen se pisti hänet kiljahtamaan tuhatsiivelle jotain, minkä johdost otus lähti ajattamaan velhonalkua ympäri majataloa. Lopulta Milja päätyi taiteilemaan kattopuutarhan katon reunalla, ominaisella ketteryydellään. Horjahdus tyhjän päälle, ja hätäinen tarttuminen lähimpään köyteen muuttui jokseenkin hallitsemattomaksi heivaukseksi vasten laivan kylkeä. Pulahduksesta toivuttuaan Miljan sai harteilleen toverillisen tuhatsiiven. “Hyvä onniiiii!”, kajautti Tristan, ja näin Miljan matkalippu oli turvattu. Kirja virnuili sikäli kun kirjat voivat virnuilla.

Etevä, Kumma, Kulku ja Veisu saapuvat Vaskivuorten korkeimmalle huipulle, joka muistuttaa sammuneen tulivuoren kraateria. Etevä kajauttaa tervehdykset huipulta ja saa vastaukseksi jyrisevän kutsun sisemmälle kraateriin. Peikot laskeutuvat peikkoletkataktiikalla. Keskellä kraateria on suuri, peilikirkas kivipaasi, jota lähestyessään Etevä näkee oman kuvansa. Kuva alkaa puhua samalla jyrisevällä äänellä. Selviää, että Saarna on kuin ollutkin täällä, mutta ihmishahmoisena. Vuoren vanhinta ei Saarnan väitteistä poiketen kiinnosta palvonta ja lahjukset, vaan tämä haluaa vaimn olla… ja herätä. Peikot laulavat heräämislauluna Kumman kummaa laulua. Laulun aikana maa Vaskivuorten alueella alkaa jyristä yhä kovemmin, ja huipentuu Vuoren vanhimman liittyessä lauluun mukaan. Kivipaasi lohkeilee paljastaen suuren kivisen peikonhahmon, kuin jonkinlaisen proto-peikon. Vuoren vanhin on herännyt monituhatvuotisilta uniltaan!

Vilkka ja muut Kultakielet viettävät yönsä ulkona. Aamu-usvassa trupee alkaa kuulemaan kutsuvaa, maagista laulua, ja usva lonkeroituu ja tihentyy heidän ympärillään, kun nämä alkavat seuraamaan ja tanssimaan sen tahtiin. Vilkka tunnistaa sävelen, ja kalpenee: Siniviitan tekosia! Vilkkaa ensin pelottaa, ja harkitsee lähtevänsä itse pakoon, mutta päättää uhmata taikaa ja auttaa trupeeta. Kultakielet ovat lähes ansassa, kun Vilkka viimein keksii keinon herättää heidät lumouksesta ja saada taikausvan perääntymään: hän nappaa Polinan huilun ja soittaa riitasoinnun. Lumous ei kuitenkaan täysin särjy, vaan usva perääntyy. Vilkka onnistumisesta voimaantuneena soittaa lisää ja astuu eteenpäin, jolloin usva koittaa vielä tarttua Vilkkaa ranteeseen. Vilkka perääntyy juuri ajoissa, ja usva sihahtaa turhautuneesti. Se nappaa kuitenkin Vilkan ranteessa olevan Kukka-Maarian tekemän korun, joka vie usvan Vilkan kotipihalle. Vilkka katsoo kauhuissaan, kuinka usva kurottaa kohti Kukka-Maariaa ja nappaa hänet nauraen, ja usva lopulta hälvenee. Muu trupee selviää hämmenyksestä ja Vilkka päättää olla entistä määrätietoisempi kirouksen poistossa ja haluaa pelastaa Kukka-Maarian. He marssivat nopeasti kohti Toritörmää, Vilkka on mietteissään.

Comments

MuadMouse MuadMouse

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.